Billy Elliot vs. urpot


"Älä välitä, mitä muut susta ajattelevat."

Tämähän on meille länkkäreille, individualismin kehtolaisille, jokseenkin klassinen yksilökeskeisyysmantra ja asenteidemme vuotava hitsaussauma.

Semmoisiksihan ne kultturelliset aivopesuhokemat tuppaavat muodostumaan.

Ytimessä piillee toki jokin hyvää tarkoittava tsemppi, mutta...

Billy Elliot vs. urpot

Melankoliassa marinoidun kauniin ytimen ko. fraasi saa mm. Billy Elliot -tyylisissä stooreissa. Se on kaunista, jos vahvalla periksiantamattomalla omaehtoisuudella taistellaan turhaa häpeän tunnetta ja muiden uomittamisyrityksiä vastaan.

(Katumushäpeälle on sen sijaan taas evolutionääriset perusteet.)

Aloin kuitenkin funtsailla kyseisen suurpiirteisen egoloitsun väärin ymmärryksen aiheuttamaa harmia, niin näille lauseen "muille" kuin tuolle "sullekin".

Empiirisen havainnointini mukaan, turhan monet käyttävät kyseistä lausetta perustelemaan omaa sosiaalista tahdittomuuttaan aka ääliömäisyyttään tai muuta itsekeskeistä toimintaansa.

Tämän asenteisiimme etsautuneen kliseen turvin, jotkut kokevat muista piittaamatta voivansa:

- sanoa, mitä haluavat

- tehdä, mitä haluavat

- ajatella, mitä haluavat (kyllä, ajatukset ohjaavat asenteita ja asenteet taas tekoja)

- kokevat ylipäätänsä olevansa oikeutettuja ja kyvykkäitä toimimaan irrottautuneina asenteellisesti yhteisöllisyydestä.

"Iha sama, mitä muut musta ajattelee!"

Minä olen, koska sinä olet

Lajina Homo Sapiensin menestyksen takana on yhteisöllisyys. Ja yhteisöllisyys on toimivan yhteiskunnan ytimessä edelleen.

Esimerkiksi KAIKKI työnteko on yhteisöllistä:

kukin kantaa työpanoksellaan kortensa kanssaihmisten hyväksi. Palkan saaminen ei sitä faktaa poista. Itse asiassa se on sen hetkinen vastavuoroinen panos, työntekijän yhteisöllisyysosuus.

(btw; tämä työnsa yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen merkityksen löytäminen on myös avain vahvaan työmotivaation.)

Ja itsekeskeiset* ihmiset napataan mukaan parhaille apajille harvoin, jos koskaan. Sorry. Niin se ihmismieli vain toimii.

(*Kukaan ei ole syntyjään ja pysyvästi itsekäs, vaan itsekkyys on tiedostamattoman mielen automaatioiden tuottama defenssi. Ymmärryksen ja aivojen neuroplastisuuden ansiosta sekin on mahdollista muuttaa.)

Aivopesumantra 2.0

Lauseen tulisikin mielestäni kuulua:

"Välitä, mitä muut ajattelevat Sinusta, mutta älä anna sen vaikuttaa muita hyödyttäviin omaehtoisiin tekemisiisi ja asenteihisi."

Tuo tsemppaus sisältäisi n. 30% individualismia (yksilökeskeisyyttä) ja 70% kollektivismia, yhteisökeskeisyyttä.

Tämän sisäistäminen poissulkisi turhan urpoilun**, mutta pitäisi yllä oikein motivoituneen "itsekkyyden" kautta nousevia yhteisöllisiä motiiveja.

(**asia tai ilmiö ei ole koskaan itsessään esim. ärsyttävä, vaan vain sen kokija voi leimata sen ärsyttäväksi.)

Esim. Markus Kuotesaho, tuo hulvaton romukauppias-transvestiitti, vaikuttaa näennäisestä "pahanasuopaisuudestaan" huolimati hyvinkin sydämelliseltä ja suvaitsevaiselta kaverilta. Markuksen omaehtoisuus ei kuitenkaan poissulje yhteisöllisyyttä ja muiden huomioon ottamista.

(Esim. transvestisuuden paheksuminen on vain ja ainoastaan paheksujan oma ongelma.)

Terveesti itsekäs

Oikein motivoitunut eli kanssaihmisiä jeesaava "itsekkyys" on ns. tervettä itsekkyyttä.

(Tähän aivomme on itse asiassa jo koodattukin;

muiden auttaminen laukaisee tutkitusti mm. hyvää mieltä tuottavaa palkitsemishormonia, dopamiinia.)

Sen sijaan epäterveen (muita hyödyttämättömän) itsekeskeisyyden tuottama näennäinen hyvä ei kestä eikä kanna.

Let´s siis terve itsekkyys!:) -T-

Tuoreimmat
Arkisto

© 2021 by TOMMI SALMELAINEN