January 29, 2019

November 30, 2018

Please reload

Tuoreimmat

Euroottinen yrittäjä ja arvon arvoitus

May 30, 2018

 

Aika ajoin törmään uutisvirrassa niin pienyrittäjien /taiteilijoiden kuin isompienkin lafkojen nurinaan eurottomista vaihtotarjouksista.

Kuinka pihalla jengi oikein on?

Siis tämä, toisenkin osapuolen julkiseen nöyryttämiseen sortuva, suoraa rahallista korvausta vonkuva yrittäjäjengi.

Tarjouksen tekevä asiakas on sen sijaan hyvinkin kartalla kaupankäynnin perusperiaatteista sekä markkinatalouden lainalaisuuksista.   


Maksuhalut

Kuinka paljon Sinä haluaisit maksaa keittiöremontista? 
Siis haluaisit. Ei siis, kuinka paljon olisit valmis maksamaan?
Anti-altruistina et haluaisi lähtökohtaisesti maksaa mistään mitään, mutta moraalisena markkinatalouden lainalaisuuksien ymmärtäjänä lienet valmis kompensoimaan vaihtamista (budjettiisi) sopivalla euromäärällä.

Työn/tuotteiden arvo määräytyy vain ja ainoastaan sen mukaan, mitä sitä tarvitseva toinen osapuoli on siitä valmis maksamaan. 
Tuotteen/palvelun hinta ei ole sama kuin tuotteen arvo
Tuotteen/palvelun arvo taas määräytyy ko. tuotteen/palvelun tarpeentäytön aka hyödyn (aineettoman, rahallisen, etc.) realisoitumisesta sen hankkineelle.


On oleellista muistaa, että myös vastapuoli pyrkii arvottamaan valuuttaansa. Yhden euron arvo on yksi euro, mutta reilulla rabatilla saadun yrittäjän tarvitseman palvelun, palveluksen, tuotteen, markkinointitoimenpiteen, etc. rahallinen arvo voi olla parhaimmillaan monikertainen. 
Evoluutio on ohjelmoinut ihmisiin pikavoittokoukun. Tälle alistuva yrittäjä ottaa ennemmin kympin nyt kuin kaksikymppiä kuukauden päästä.
Taitava ja ammattimainen palvelun-/tuotteiden tarjoaja on kärsivällinen, laskelmoiva ja ymmärtää pelkän rahan minimaalisen - jopa olemattoman - tulevaisuuden tuottopotentiaalin. 
(HUOM! Tyhjää tarjoavat eivät ole tyhmiä tai tahdittomia, vain estottomia pummeja.)


Perustelen kuvitteellisin esimerkein:

poikkihuilisti-Simo ja sukankutoja-Suvi ovat yksityisyrittäjiä. Simo tahtoo keikkaa ja Suvi lisää sukkiensa käyttäjiä, koska siitä tienaa rahaa. Ja rahallahan saa ja hevosella pääsee, ´ait?

tapaus 1: poikkihuilisti-Simo
Elokuvaohjaaja Dame Kuriposki hakee tuotantoonsa poikkihuilistia ja bongaa googleitse Simon. Dame on estimoinut leffallensa 60 000 teatterikatsojaa (+ 2 kpl DVD). 
Simo on arvottanut alvittomaksi tuntitaksakseen 150€. Kuvaukset ottaisivat neljä (4) tuntia. 
Dame kuitenkin arvottaa osaltaan 60 000 Simon huiluttelua näkevää silmäparia vähintään Simon pyytämän 600€ arvoiseksi. Simo kieltäytyy. Simon mukaan näkyvyydellä ei leipää ostella. 
Dame löytääkin produktioonsa näkyvyyspalkalla mukaan lähtevän Pirkko-poikkihuilistin. Näkyvyyden myötä Pirkon Google-reittaus nousi ja median sekä asiakkaiden kiinnostus heräsi. Pirkon keikat lisääntyivät vuodessa 22%. Tätä ennen Pirkko oli kieltäytynyt 1 000 katsojaa tavoitelleesta lyhytelokuvasta, koska ei arvottanut sitä europyyntinsä arvoiseksi. Hyvin kalkuloitu, Pirkko!
Simolla ei pukkaa keikkaa. (Ja kyllä, Damella olisi ollut rahaa maksaa Simollekin, mutta ko. 600€ budjetoitiin mieluummin cateringiin amatöörimäisen eurovonkaajan sijaan.) 

tapaus 2: sukankutoja-Suvi
Suvi kutoo laatusukkia ja ne maksavat 20€ pari. Viidentuhannen someseuraajan viileä trendsetter, Kylmä-Kalle, ihastuu sukkiin ja tarjoaa diiliä: kolme sukkaparia kahta kuvallista some-postausta vastaan. Suvi ei ymmärrä interverkkoa tai näitä "sometupepupettajia" ja arvottaa Kallen tarjouksen arvon pienemmäksi kuin sukista suoraan saatava 60€. 
Kylmä-Kalle tarjoaa samaa diiliä samanhintaisia vinhoja pipoja kutovalle Myssy-Maurille. Mauri peukuttaa, Kalle postaa. Myssy-Maurin liikevaihto kasvaa vuodessa 25%. 
Aikaisemmin Mauri oli ottanut mieluummin 60€ hatuttomalta nobodylta, kuin lähtenyt nobodyn tarjoamaan "Kerron sust kaikille frendeille" -diiliin.
Niskajuminen Mauri vaihtoi myös taannoin kolme pipaa hierontaan. Go Mauri!
Suvin sukkamyynti sakkaa. 
(Ja kyllä, Kallella olisi ollut rahaa maksaa sukista, mutta miksi hassata euroja, jos omaa aineetonta valuuttaa?)


Kieltäydy kahdesti

Välillä vaihtodiilien arvottamisessa käy toki virheitä, mutta kohtuullisten riskien ottamisen pitäisi kuulua vakavaraista ja nousujohteista liiketoimintaa tavoittelevan yrityksen perustoimintaan.

Ainoastaan egoistinen amatööriyrittäjä tahtoo työstään vastatarjousten mahdollisuuksia kartoittamatta suoran euromääräisen pyynnin.
Jos vastatarjous on mielestäsi huono, kieltäydy: 
"Ei kiitos. Skippaan tarjouksesi." Simple as that.


Julkinöyryyttäminen on egon tekosia. Nöyryytys "nöyryytyksestä". Oman työnsä arvon tarkistus markkinoiden toimesta voi olla toki kovin kivuliasta. Nurina kertoo osaltaan myös karua faktaa yrittäjän kyvyttömyydestä osata kalkuloida vastatarjouksen välillistä hyötyä.


Laske ennen laskuttamista

Pysy siis nöyränä, äläkä ota nokkiisi hinnastosi ulkopuolisista luovista vastatarjouksista. 
Opettele kieltäytymään kohteliaasti, jos vastatarjous ei miellytä. (Arvotat täten myös vastapuolelle hänen valuuttaansa.) 

Opettele arvioimaan vaihtodiilien tuoma arvo.
(Esim. näkyvyystarjouksissa pienyrittäjä voi lähteä vaikka kaavasta 0,01€ x silmäpäri (esitys/some-seuraaja/etc.) Tällä kaavalla 30 000 yrityksesi nimen/tuotteen/toiminnan tavoittavaa silmäparia 300€ arvoinen. Mahdollinen tuotto on suuri mysteeri. Jos tuotteesi hinta on 5 000€, niin vaihtokaupassa piilee täten isohko riski.)

Älä siis pilaa bisneskarmaasi ja hankaloita liiketoimintaasi entisestään noviisimaisella (julki)nurinalla.


Ammattilainen tietää arvonsa ja näkee mahdollisuudet saada työpanoksestaan enemmän kuin sen todellinen tylsä euromääräinen arvo on. 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Arkisto

© 2019 by TOMMI SALMELAINEN

  • Grey Instagram Icon
  • Grey YouTube Icon
  • Grey Spotify Icon
  • Grey SoundCloud Icon
  • Grey LinkedIn Icon
  • Grey Facebook Icon