January 29, 2019

November 30, 2018

Please reload

Tuoreimmat

"Elän hetkes...oho, orava!"

April 17, 2017

Onnellisuuden edellytyksissä korostuu usein hetkessä eläminen;

pyritään tuomaan ja pitämään ajatukset vallitsevassa momentissa ja toiminnassa.

Pyritään kontrolloimaan mielen kimpoilua ja hyväksymään hetki sellaisenaan, arvottamatta. 

Helpommin sanottu kuin tehty.

Tehtävän hankaluudesta pitää huolen aivoihimme integroitu, eri aivoalueiden muodostaman verkoston ylläpitämä Default Mode Network (DMN).

 

DMN:n ylläpitämän ajatusharhailun pääfunktioina pidetään mm. ihmisen minä-käsityksen ylläpitoa sekä muiden ajatuksia hahmottavaa mielen teoriaa normaalin muistelun ja tulevaisuuden suunnittelun lisäksi.

Mieli harhailee vallitsevasta hetkestä tutkimuksen* mukaan 46,9% vuorokauden funtsinnoista.(*
Matthew A. Killingsworth,  Daniel T. Gilbert / 2010)

 

Aktiivinen DMN ja harhaileva mieli yhdistetään tyytymättömään mieleen.

Yliaktiivinen DMN on yhdistetty mm. vahvaan ajatusten "märehdintään" ja masennukseen.

Vastavuoroisesti matala-aktiivinen DMN on yhdistetty onnellisuuteen.

 

(Paradoksaalista sinänsä, että todellisuuspako (tässä yksilöpsykologinen eskapismi) ei itse asiassa olisikaan varsinaista pakenemista, vaan yritys saada ajatuksensa pysymään paikallansa laittamalla ankeuttava aktiivinen DMS kuriin.)



Miten mieli valjastetaan?

 

DMN:n aktiivisuuden on mitattu laskevan mm. lyhytkestoista työmuistia käyttävien tavoitteellisten tehtävien äärellä, mikä selittäneekin monien keskittymistä vaativien aktiviteettien terapeuttiselta tuntuvaa vaikutusta. Työmuisti voi helppojen ja tylsien toimintojen yhteydessä toimia kuitenkin melko automaattisesti. (HUOM! Esim. autolla ajamisen ei pitäisi olla aatokset vapauttavaa "selkärankatoimintaa"!) 
Passiivinen rentoutuminen sen sijaan on omiaan villiinnyttämään mielenharhailua entisestään

Vaikka psykedeelisten huumeiden kuten LSD:n tai "taikasienten" psilosybiinin, on havaittu jäähdyttävän DMS:n aktiivisia aivoalueita, niin toistaiseksi terveys- ja lakiteknisestikin turvallisempi vaihtoehto lienee kuitenkin esim. tietoisen läsnäolon meditaatio. Sen on todettu laskevan DMN:n aktiivisuutta aikaansaamalla positiivisia rakenteellisia muutoksia DMN:iin osallistuviin aivojen osiin.
Monet löytävät "pakokeinon" DMN:n aikaansaamaan turhaan ajatusten märehdintään erilaisista työmuistiaan sopivasti kuormittavista harrastuksista. (Osaamisensa äärirajoilla työskentely saattaa aikaansaada jopa optimaalisen virtauskokemuksen, flow:n. Flow:ssa DMN rauhoittuu, ajatus ja keskittyminen fokusoituvat ja itsetietoisuus sekä ajantaju katoavat.)
Liikuntaharrastusten fysiologiset hyödyt ovat työmuistin käyttämisen lisäksi onnellisuuden kannalta myös erittäin merkittävää plussaa.

Myös nukkuminen rauhoittaa DMN:ia. (Mikäli se mahd. hyperaktiivisen ilta-DMN:n vuoksi onnistuu...)

Alakuloa ja masennustakin aikaansaavan DMN:n voikin parhaiten saada ylikierroksille riittävää haastetta työmuistilleen vaikeammin löytävä, itseään henkisesti tai fyysisesti haastamaton, henkilö. (Toki yksilön ajatusmyrskyilystä voi jokin kuningasideakin jalostua, mutta millä hinnalla?)

Päiväunelmointi voi myös paikoin olla ihan piristävääkin ja helppojen ajatuksia vapauttavien tehtävien on myös todettu jossain tapauksissa parantavan luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Tällä, aivot kroonisesti aktiivisina pitävällä, DMN-perusasetuksella on siis sekä positiiviset että negatiiviset puolensa.

(Koko monisäikeisessä systeemissä on ilman muuta myös paljon eri "harmaan massan sävyjä" riippuen mm. ihmisen suhtaumisesta omien ajatustensa sisältöihin ylipäätänsä.)
 

Perusonnellisena itseään pitävälle ja minä-käsityksen ja egon lähtemättömiksi osikseen kokeville DMN saattaa olla vain neutraali (epä)kiinnostava kuriositeetti.

Vaikka esim. mielen teoria on melkoisen välttämätön tekijä meidän sosiaalisten otusten keskinäiselle pärjäämiselle, niin harhaisen minäkuvan ja hauraan, turhaan varjellun, egon katoaminen istuisi henkilökohtaiseen pirtaani paremmin kuin erinomaisesti.

Näin ollen, ainakin itse pyrin kehittämään keinoja ajatusteni kontrolloimiseksi ainakin silloin, jos ne selkeästi tykkäävät karkailla tekemään tuhojaan.

Toivottavasti kirjoitukseni rauhoitti Sinun DMN:n aktiivisuutta edes hetkiseksi:)

-T-

BONUS: Silmämunat kuivina hetkessä?

Tiesitkö, että silmien räpyttely on silmien pinnan kostuttamisen lisäksi yhdistetty myös DMN:iin?
Tutkimus esittää osan räpäytyksistä kertovan parhaillaan tapahtuvan kognitiivisen toiminnan välillä hetkittäin pidettävistä "mikrobreikeistä", jolloin DMN aktivoituu. Näitä räpsähtäviä "minilomia" esiintyy usein esim. lauseen lukemisen jälkeen tai puhujan lyhyiden taukojen yhteydessä. 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Arkisto

© 2019 by TOMMI SALMELAINEN

  • Grey Instagram Icon
  • Grey YouTube Icon
  • Grey Spotify Icon
  • Grey SoundCloud Icon
  • Grey LinkedIn Icon
  • Grey Facebook Icon