January 29, 2019

November 30, 2018

Please reload

Tuoreimmat

Pelkään - koska elän(?)

April 10, 2017

Aristoteleenkin hehkuttaman eudaimonismin eli ns. onnellisuusopin mukaan ihmisen moraalisen eli eettisen toiminnan tavoitteena on (tai ainakin tulisi olla) onnellisuus. 

Ihmisten lähtökohtaisista eettisistä juurimotiiveista ja kantavista moraalifilosofisista näkökulmista toimivat esim. vastakohdat altruismi / egoismi

Länsimaisiin arvoihin yhdistetään usein eettiseen egoismiin kuuluva yksilökeskeinen individualismi (=minä ensin) vs. usein itämaisiin arvoihin stereotypioitu yhteisöllisyyden priorisoiva kollektivismi (= muut ensin). 

Yksilötasolla nämä ilmenevät toki lukuisina sekoittuneina harmaansävyinä ja väärin korostuneina kumpikaan ei ole autuaaksi tekevä (esim. egoismille tyypilliset, muita riistävä ahneus ja itsekäs liikakulutus sekä kollektivismin häpeäkulttuuri. Myötätunnon sosiaalisen ympyrän, eli kuinka kattavasti halausta omaan perheen ulkopuolelle heruu, kehien laajuus on osin geneettistä ja opittua ( kts. aivojen neuroplastisuus.)

Hyvänä suurpiirteisenä moraalimiksinä toiminee ns. onnellisuutta tuottava "epäitsekäs itsekkyys", mikä toteutuu muiden kunnioittamisessa ja heikompien auttamisesta höystettynä reilulla annoksella biosentrisyyttä eli luontokeskeisyyttä - jos luontoäidin ja kanssaihmisten kiitoksien seassa eivät soraäänet rohise, niin aika hyvillä uomilla ollaan:)

Muista, että olet "muu" muille.


Mistä onnettomuus johtuu?

 

Rönsyilemättä onnellisuuden tunteiden takana vaikuttavaan neurokemiaan välittäjäaineineen ja pinnallisiin kiitollisuuden tiedostamattomuuksiin, uskon kaiken kulminoituvan (aivokemioiltaan tasapainoisilla) paradoksaaliseen multihuipentumaan, elämän ja kuolemanpelon evolutionäärisen funktion ytimeen - hengissä pysymiseen.

Elän, koska pelkään - pelkään, koska elän. 

 

Olet astumassa jonkin pitkän, tumman ja kiemuraisen objektin päälle. Onko se käärme tai kenties vain hangen alta esiin sulanut viaton kevätkakka? Aivojen sähäkkä mantelitumake pikaluokittelee sen kartettavaksi, mahdollisesti elämää uhkaavaksi objektiksi, ja signaloi keholle hyvin tunnetun taistele, pakene tai jähmety -komennon. Aivot 2.0 -versiota odotellessamme joudumme toistaiseksi tyytymään näihin primitiivisiin luolamiesasetuksiin perimmäisen funktion ollessa sama ongelmien ja uhkien päivittyessä modernimmiksi - rahahuolet ovat uusi rotko, rattijuoppo sapelihammastiikeri.
 

Mieli projisoi ilmiöihin ja viattomiinkin kausalisaation vaiheisiin uhan, aktivoi stressihormonien kuten kortisolin erityksen laukaistakseen todellisiin vaaroihin turvaksi kehitetyn puolustusmekanismin. Eläimet toipuvat suojelevasta stressistä pian paniikin poistuttua, ihmisellä sen sijaan tällä "hälytilalla" on saumat kroonistua ja varioutua ahdistukseksi muine vekkuleine syndroomineen. Älykäs ja tietoinen ihmismieli mahdollistaa vaistoa hidastempoisemman analyysin ja tehden näin arkiahdistuksen mahdolliseksi. (Tästä lisää mm. Robert M. Sapolskyn mainiossa kirjassa Why Zeepras Don´t Get Ulcers). 


 

Murhe on määrittelyvirhe

 

Ratkaisua reaktioihinsa ei kannata hakea käyttäytymisen kuoriosista vaan oleellista on päästä käsiksi itse jyvään;

miten välttyä tulevaisuuden "kauhuskenarioiden" kehittämiseltä? 

Itse itseäni siteeraten:

 

"Vaikka tuskin etenemme / turhaan kärsimme // sillä luita voi murskata onnenpotku / ja kaiken korjata kipu."

(Muistojen marionetti)

1. Todellisuudessa ilmiöillä ei ole itsenäistä luokiteltua luonnetta.

Hetkellisesti ikävältä vaikuttava asia voikin poikia tulevaisuudessa jotain hyvää - mikä taas voi johtaa johonkin ikävään, mikä taas... Kausalisaation kierre on päättymätön. Miksi siis vaivata päätään perättömillä uhkakuvailluusioilla, kun lop...välitulemiakaan ei voi ennustaa.
Älä arvota mitään - edes positiiviseksi. Jätä kaikki ilmiöt laadullisesti luokittelematta. Ilmiön laatu on aina perspektiivisidonnainen, siksi paikkaansa pitämätön merkityksellisemmällä yleistasolla.

2. Älä matkaa ajatustesi mukana.

Ajatukset ovat vain sinua kantavan pilvenhattaran matkaamista aina paistavan auringon, onnellisuuden, editse. "Älä matkaa mielelläsi", vaan pysy vallitsevassa hetkessä. Ole tietoisesti ja kärsivällisesti läsnä analysoimalla aktiviteettisi mikrotasolle ja keskittymällä keskustellessasi kuuntelemaan.

KUN ajatuspilvesi houkuttelee matkaansa, havahdu metakognitiivisesti, kieltäydy kohteliaasti kyydistä ja palaa vallitsevaan hetkeen.

Aivot ovat neuroplastiset eli oikealla harjoittamisella niitä voi muovailla haluttuun suuntaan. Keskittymällä ja palaamalla "ajatuspilven kyydistä" takaisin vallitsevaan hetkeen teet - salitermiä käyttäen - yhden aivotoiston eli kehität neurologisia reittejä ja kytkentöjä. Kärsivällisellä ja pitkäjänteisellä treenaamisella aivojen positiivisuuden polut monistuvat sekä puhdistuvat ja vanhat negatiiviset ja roskaiset reitit surkastuvat käyttämättöminä umpeen.

(Tämä on arkeen ujutettua epämuodollista meditaatiota, "harmaan massan hauiskääntöä".

Samalla metodilla kutsuttua muodollista meditaatiota voidaan tässä yhteydessä kutsua mielimuskelin "salisessioksi".) Treenityyli on vapaa.

Onnellisuus ei siis määräydy kivojen juttujen lukumäärän suhteesta ikävien asioiden määrään, vaan mielen kykyyn olla ripustautumatta niihin projisoituihin virheellisiin määritelmiin ja niiden vaikutuksesta kehiteltyihin lopputulemiin. 

Sukella siis ongelmanratkaisussasi "Nauti pikkuasioista" -ohjenuoria* syvemmälle ja harjoita suhtautumistasi ilmiöiden (asioiden ja tapahtumien) aitoon todellisuuteen.
(*Toki esim. kiitollisuuspäiväkirjan piristävästä vaikutuksesta on näyttöä, mutta se ei silti ole antibiootti tulehtuneeseen juurisyyhyn.)


Ja huomioitavaa on, että tämä ei estä sinua suunnittelemasta tulevaa tai tekemästä mitä sinun pitää tehdä. Ja mitä mahdollisiin ongelmiin tulee, niin toimiva mielen märehtimisesto tulee Dalai lamalta;
 

“If there is no solution to the problem then don't waste time worrying about it.

If there is a solution to the problem then don't waste time worrying about it.”

 

Kroonistuneet ahdistus, stressi ja muu henkinen kärsimys ovat vain pikakäyttöön suunniteltuja neuro- ja fysiologisia seurauksia sinun perspektiivistäsi johdetuista vääristyneistä projisoinneista ja niistä kehitellyistä (arvailluista) tulevaisuuden visioista.


Asioiden ja tapahtumien todellinen luonto ei ole olla kiva, tyhmä tai mitäänsanomaton.

Ne. Vain. Ilmenevät.

Tämän sisäistäessäsi hengissäpysymisesi suhteen epäoleelliset kestoefektit katoavat, elämälle ominaisen tuskan käsittely helpottuu ja avaat oven kestokivalle (Minkä "kivaan" ei myöskään tarttuman pidä!:) 

Tuo "kiva" on kiitollinen onnellisuus sekä peloton ja luottamuksen arvoinen terveperspektiivinen elämä. 

Have a Nice Day:)
 

-T-

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Arkisto

© 2019 by TOMMI SALMELAINEN

  • Grey Instagram Icon
  • Grey YouTube Icon
  • Grey Spotify Icon
  • Grey SoundCloud Icon
  • Grey LinkedIn Icon
  • Grey Facebook Icon